Ajokauden kolmas lenkki on takana ja tunteet homman suhteen ovat edelleen ok. Ristiriitaisia tunteita tällä lenkillä aiheutti tosin monikin asia. On se aika talvesta(keväästä) kun plussaa lähes seksuaalisesti lähentelevät lämpötilat kostuttavat tiet, muuttavat osan pinnasta hyytelömäiseksi mönjäksi ja tiesuola raiskaa risteykset järkyttäväksi pöperömereksi, joka ohjailee pyörän keulaa kuin elämän ristiaallokko kassialmaa Alkon käytävillä, eli puolelta toiselle.
Ajeltuani tovin eteläisessä Lahdessa, päätin suunnata perinteiselle reitille kohti Hollolaa. Suuntana siis Mytäjäisten risteys ja siitä Kärpäsen - legendaarisen - mäen kautta Hollolan perukoille. Kaikki sujui hienosti. Tiet oli aurattu lähes priimasti, ja tienpohja oli suhteellisen hyvää. Kammet pyörivät mukavasti, ilman sykkeiden kovia nousuja. Hämeenlinnantien varrella tie oli jopa loistavassa kunnossa. Kova pinta, pitoa löytyi ja Speed King vonkui takana kilometrien karttuessa GPS:ään. Päästyäni Hollolan kuntakeskuksen paikkeille tilanne muuttui dramaattisesti. Syynä saattoi olla myös harkinnan pettäminen omalta osaltani, tai sanotaanko pikemminkin reittivalinnasta johtunut ajomukavuuden huomattava lasku. Päätin ajaa niin sanotun silmukan, ja painelin Keskuskadun kautta Terveystielle. Terveystie ei ollut nimensä mukaisesti positiivisesti kalskahtava, vaan mielenterveyttä järkyttävä perunahelvetti.
Taisteltuani tieni työnantajani Etteplanin mahtavalle pääkonttorille - eli maailman tylsimmän näköisen harmaan lähikaupan näköiselle rakennukselle - asti, vitutusmittarin viisari oli jo ottanut suunnan visusti kohti pohjoista ja oli taittumassa kohti itää. Etujousitus on pyörässäni tällä hetkellä suhteellisen hyvässä kunnossa, mutta tuntui kuin olisi ajanut täysin jäykällä virityksellä. Etujousituksesta ei ollut yksinkertaisesti mitään hyötyä, eikä käsilläkään pystynyt/osannut ajaa tarpeeksi rennosti. Tästä syystä parin kilometrin päässä tuntui jo siltä että ranteiden luut olivat muuttuneet Marianne-murskaksi, hermoradat lähettivät jatkuvia nipistäviä kipuimpulsseja ja sormista katosi tunto. Mahtavaa. "Tästä ei voisi enää pahemmaksi mennä.", mietin positiivisesti ja päätin suunnata Ala-Okeroistentien kautta takaisin Lahden eteläpuolelle.
Ala-Okeroistentiellä pääsee kesällä lähes 60 km/h jopa maastopyörällä, mutta tänään asiat olivat aivan toisella tolalla. Olin täysin väärässä ajatusteni kanssa, ja se kävi jo selväksi 50 metrin ajamisen jälkeen. Ala-Okeroisten tie oli minulle kuin Stalingrad aikanaan Akselivaltioiden sotilaille.. elävä helvetti. Kiitos sinnikkyyden, ja kauas kantoisen positiivisen ajattelun selvisin kuitenkin hengissä. Saavutettuani Kempin risteyksen, vitutusmittarin viisari hakkasi jo visusti kaakossa tönöttävää rajoitinta vasten. Ei perkele.
Herkässä mielentilassa päätin suunnata Hennalantielle, koska se näytti ainakin alustavasti olevan paremmassa kunnossa. Mahtava homma. "Pahin on varmasti takana", mietin mielessäni ja tiputin edestä keskirattaalle ja lähin sotkuttamaan kohti Lahden varuskuntaa. Ja voihan pojat, tänään ei asiat sujuneet, enkä todellakaan ollut oikeassa mietteineni. Tie ei olisi enää voinut olla kovin paljoa pahemmassa kunnossa. Kevyt ajaminen sai jäädä taakse, isoin vaihe silmään, pylly ylös satulasta ja voimaa peliin. Loppujen lopuksi sekin loppui ja pääsin takaisin Tapparakadun paratiisin kaltaiselle jää/lumipinnalle. Otettuani perinteisen kiihdytyskisan autoja vastaan Mäntsäläntien risteyksestä kohti McDonaldsia, reissun murheet olivat jo jääneet taakse ja taas pyöräily tuntui mahtavalta. Autokin saavutti vasta koirapuiston kohdalla, mikä oli talvella aika hyvä suoritus. Katapulttimaisesta lähdöstä sai taas kiittää Speed Kingiä! MAHTAVA talvirengas! Muutaman minuutin päästä olinkin jo taas kotona ja ei muuta kuin sauna tulille.
Summatakseni tätä hommaa taas, voin todeta että kevät todellakin on tullut. Tienpohjat ovat sitä perinteistä huttua, ja kuvitelmani siitä että Hollolassa, tuossa perheiden idyllisessä paratiisissa, asiat olisivat paremmin, osoittautui vääräksi. Myös marginaalisesti suurkaupunkimaisessa kotikaupungissa tiet olivat pääasiassa tuubaa. Itäinen Lahti taitaa olla aurakuskien Mordor, sinne ei mennä eikä siitä puhuta. Helvetistä itään olisi siis tässä kohtaa aivan väärin sanottu... ja nyt sinne saunaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti