Keväthuolto: Osa FAIL.

Herätessäni tänään, ajattelin että tämä on se päivä kun GT laitetaan kesäkuntoon. Mieli oli korkealla, koska tiesin myös edessä häämöttävän Man versus Food -koitoksen. Jätin aamupalan suosiolla minimiin, hörpin kirpakat aamusumpit kitusiin ja suuntasin vaippapöksyt soikeana kohti Riihelää. Kevyttä rutinaa lukuun ottamatta kaikki sujui mukavasti, ja kiitos teknisten vaatteiden hiki poistui selän kautta ulos, kohdaten läpipääsemättömän esteen, repun. Kiitos tämän kombon, keräsin selkäni läpimäräksi jo muutaman kilometrin matkalla ja päästyäni perille jouduin pahoittelemaan mahdollisia hajuhaittoja. Tämä siis siksi, että perinteikkään venäläisen kodin vieraanvaraisuudesta johtuen minut kutsuttiin heti aamukahvipöytään.

Mikäpäs siinä. Hörpin tarjotun sumpin hienosta tiikerimukista, ja samalla tavasin läpi reilu vuosikymmen sitten rustaamani Edward Hopperin taideteokseen "Yökyöpelit" perustuvan esseen. Mielenkiintoinen osa omaa historiaani, joka tuli eteeni puun takaa. Toisin kuin nämä blogikirjoitukset, siinä oli todella mielekästä luettavaa, olkoonkin että hommassa oli kirjoitusvirheitä aika reilusti (mikä ei ole kovin tavatonta tälle blogillekaan). Noh, palatkaamme jälleen blogin varsinaiseen aihealueeseen, eli polkupyöräilyyn ja sen lieveilmiöihin.

Luettuani esseen, ihmettelimme toki vielä läpitse Brittein saarten pyörävillien tuottaman pyöräilyaikakausilehden. Mahtavaa materiaalia, ja mainiot mainoskuvat huomattavan kalliine pyörineen ja tähtiluokan palikoineen saivat kuolan lentämään kuin hiirellä biojäteastialla. Eipä siinä mitään, onhan miehellä oltava haaveita, rasvaisia, metallisia, rullaavia haaveita. Noh, kunhan saan työstämäni lasten kirjan valmiiksi, toivon, että saan siitä irroitettua sen verran "palkkaa" että voin hoitaa pyörän kuntoon, JA hommata vielä vaimolle jotain kivaa, koska hän on kärsivällisesti katsellut minun tietokoneen valloitusta (työkäyttöä).

Ohhoh, taas sitä harhaudutaan jaarittelemaan aivan toissijaisista asioista. Unohtuu joka toisen rivin jälkeen, että kysehän oli polkupyöräblogista, ei henkilökohtaisesta päiväkirjastani. Huh. No niin, nyt niskasta kiinni, raapaisu munista ja kirjoitetaan mihin tämä keväthuolto sitten loppujen lopuksi päättyi. Vai pitäisköhän tähän väliin laittaa kuvakollaasi asiasta? Kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja seuraavassa kuvassa on periaatteessa kolme kuvaa, joten lukion lyhyen matikan suorittaneena uskallan ehdottaa että seuraava kuva kertoo enemmän kuin 3000 sanaa. On siinä kuvalla paljon sanomista!

Elikkäs, pala kurkussa, kyynel raavaan miehen silmäkulmassa, ääni väristen, on todettava että takavaihtajan korvake oli vääntynyt ja vaikka tiedostimme alumiinin heikot taipumisominaisuudet, päätimme koittaa sen suoristamista voimakeinoin. Kuinkas muutenkaan. Tiukan väännön päätti heleähkö, mahdollisesti samankaltainen ääni kuin lähtisi haltianeidon luutusta hänen näppäillessä hempeää taustamusiikkia outojen metsäorgioiden taustalla. Kykyni kuvailla ääntä tekstillä on varsin puutteellinen, mutta koitetaan jotta arvon lukijatkin pääsisivät mukaan tähän koskettavaan tapahtumaan. Seitsemän vuotta rajua rytyyttämistä kestäneen korvakkeen elämä siis päättyi seuraavaan ääneen: *BWÄNGKgnnnnnn...*. Noin, suurinpiirtein tuolta se kuulosti. Pahoittelut melkoisesta antikliimaksista.

Vaikka mieletäni olenkin kovin lannistumaton, tämä tapahtuma heitti sen verran havuja ladulle (perkele), että jätettiin vielä vaijerit vaihtamatta. Nyt pitää siis metsästää jostain vuosimallin 2006 GT:n takavaihtajan korvake. Siispä nyrkki kohti taivasta ja teräsmiehenä lentelemään ympäri internetwebin ihmeellisiä kauppapalstoja, noita nykypäivän basaareja.