Kevät on koittamassa, ja lumen sekä jään alta kaivettu GT tuntuu olevansa huollon tarpeessa. Mallinimestään, Avalanche, huolimatta pyörä ei ole ollut aivan kotonaan Suomen talvessa. Ehkäpä lämmin säilytyspaikka olisi auttanut, mutta koska semmoista ei ole tarjolla niin pyörä on saanut viettää koleita öitä talon terassilla. On siinä alumiini syväjäässä varmaan tällä hetkellä.
Noh, oli miten oli, pyörään oli vaihdettava takapakka, koska viime syksynä laitettu uusi ketju ei pysynyt kunnolla liian kuluneilla rattailla, vaan aiheuttaa viisarin värähtelyä vitutusrintamalla lähes joka lenkillä. Tietenkin oli myös paljon muita huoltokohteita, mutta palataan näihin hieman myöhemmin.
Siispä... eilen päätin mennä hakemaan Shimanon bränikän takapakan paikallisesta autonlaittajien mekasta, Biltemasta. Kävin tsekkaamassa mestat sen avajaisviikolla viime vuoden puolella, ja spottasin hyllystä - yllätyksekseni - Shimanon varaosia. Takapakka mallia CS-HG50-9, irtosi mukaan vaivaisella 24,90 €:lla. Uskomatonta! Paikallisissa pyöräilynedistämisputiikeissa hyllyhinta oli 49 euroopan dollaria, sekä 90:n sentin verran pienmetallia. Ei siinä mitään, pitäähän pienyrittäjän yrittää. En mainitse nimiä, koska Lahden liikkeissä on lähes poikkeuksellisesti saanut hyvää palvelua, eikä blogin tarkoituksena ole mustamaalata kuin minua itseäni harvinaisen itsekkäänä pyöräilijänä. Oho, tässähän mennään sivuraitelle, palataanpas siis aiheeseen.
Saatuani haltuun tämän 9-lehtisen peltikasan, päätin suunnata kotiin ja soittaa ystävälleni, pyöränkorjausvirtuoosi Dennikselle. Epävarmana omista asennuskyvyistäni, ja tietoisena erikoistyökalujen puutteesta, tämä oli loogisin lähestyminen takapakan paikalleen saamiseksi. Noh, HTC kourassa väristen pirautin ystävälleni, joka hieman lakonisesti totesi ostaneensa kampien irroittamiseen sopivan työkalun, eikä takapakan irroittamiseen sopivan kuten itse muistelin. Takaisku numero yksi!
Pohdittuani asiaa puhelun aikana, päätin että työkaluhan on käytävä ostamassa Biltemasta koska olin päättäväinen pyörän ajokuntoon saattamisessa. Tämä siis tapahtui torstaina, eli eilen. Samassa keskustelimme toisesta huoltotoimenpiteestä, eli viime syksynä Lahden polkupyörähuollon mekaanikon suosittelemaa vaihdevaijereiden ja kuorien vaihtoa ja Dennis ehdotti, että hakisin vaijerit ja kuoret tänään pitkään Lahdessa vaikuttaneesta Leppäsen pyörästä.
Hyppäsin siis tänään GT:n, tahi Getarin, satulalle ja suuntasin kohti Leppäsen pyörää aamukaffen jälkeen. Saavuttuani paikalle sain kaipaamani letkut ja vaijerit 14 e:lla, ja koska olin utelias, niin kysäisin samalla takapakan vaihdosta. Vastaukseksi sain että homma maksaa viisi euroa, kunhan vain hän ehtisi hiihtohullujen suksien voitelulta (omat sanani, liikkeessä oli paljon suksia kuntoon laitettavana koska huomenna on legendaarinen Finlandia-hiihto). Oli miten oli, palasin heti himaan, hain takapakan ja suuntasin takaisin liikkeelle. Eikä aikaakaan kun takapakka oli jo kiinni ja koko paketti rungossa paikoillaan.
Otin suunnan kohti kotia, ja tässä vaiheessa keväthuollon takaisku numero kaksi manifestoitui synkentämään pirtun kirkasta kevätpäivätunnelmaani. Takavaihtajan säädöt olivat heittäneet totaalisesti häränpersettä, ja rutina voimansiirrossa oli käsittämätöntä. Aivan kuin savannin kiistaton kuningas, leijona, murskaisi pienen antilooppiparan luita vahvoilla leuoillaan. Sanoin kuvaamattoman pettyneenä, ja äärimmäisen "harmistuneena" suuntasin rutisevine pyörineni kohti kotia. Voi sitä häpeän määrää, perkeleen rutinat ja varmasti asiasta "todella kiinnostuneet kanssaliikkujat".
Huoh.
Myöhemmin suuntasin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Paperinkeräykselle, jossa odotti Dennis ja firman massiivinen painepesuri, hohtavaa plasmaa muistuttavine 80-asteisine vesineen sekä lihaa syövyttävine liuottimineen. Pyörä pyyhkäistiin puhtaaksi ja sovittiin samalla ns. huoltotreffit huomiselle. Laitetaan vaijerit sekä kuoret vaihtoon, ja annan ammattilaisen ottaa kopin vaihteiden säädöstä. Jos tekisin sen itse, niin lopputulos olisi varmasti helvetin huonosti toimiva vaihteisto ja vaatisi ainakin kaksi reissua pyöräkorjaamolle, jotta tekemäni vahingot saataisiin korjattua, jälleen ammattilaisen toimesta.
Onneksi on kavereita, jotka tietävät mitä tehdä näille asioille. Huomenna jatkuu, ja nähtäväksi jää taas että tuleeko GT:stä taas kelpo peli kesän tuhansille kilometreille. Ai niin.. ja se etuhaarukka.. hmm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti