5000 km

Otsikko sen jo kertoo, tämän vuoden pyöräilytavoite on asetettu kevään toisen lenkin myötä. Tuntemukset kahdella ekalla lenkillä ovat olleet pelkästään positiivisia, mitä nyt GT:n takapakan kuluneisuus on aiheuttanut hieman päänvaivaa vaihteiden vaihdossa. Mutta se on pientä. Mekaanista kulumista. Ajan hammas puree pyörään yhtä lailla kuin itse ajajaankin sillä talvi on taas tehnyt tehtävänsä.

Toki on naiivia syyttää talvea siitä, että kunto on laskenut ja vatsan ympärysmitta kasvanut dramaattisesti. Eihän se syy ole kylmissä ilmoissa, eikä kuoppaisissa teissä. Olisihan sitä voinut tehdä jotain muuta kuin pyöräillä silloin kun se ei ollut mahdollista. Suurin piru tässä lienee kesästä jäänyt runsas ruokahalu, ja kykenemättömyys kieltäytyä herkuttelusta. Toki olin myös todella poikkeuksellisesti sairaana lähes koko tammikuun. Noh, joka tapauksessa nyt on takana kaksi noin 30 km:n lenkkiä, ja niiden pohjalta voin hyvin todeta että tilanne ei todellakaan ole epätoivoinen.

Viime kesän hyvästä kunnosta on vielä jäljellä viipyileviä muistoja kehon eri kolkissa, kuten reisissä, jotka eivät edelleenkään meinaa mahtua kunnolla farkkuihin (myönnetään, voisihan sitä ostaa isommat [ts. oman kokoiset] farkut). Voimaa siis löytyy edelleen jaloista, mutta anaerobisella puolella hommat ovat kokeneet kovimman kolauksen, ja pulssi sekä hengitys joutuvat todella koville. Koska olin asiasta kuitenkin tietoinen, niin lähdin ensimmäisille lenkeille sillä mentaliteetilla, että yli 20 km/h keskinopeutta ei todellakaan nähdä Runkeeperissä lenkin loputtua.

Kiitos ystäväni Pasin kanssa juostusta - itselleni epätavallisen pitkästä - lenkistä viime syksynä, opin jotain tärkeää, nimittäin liikkumaan hitaammin. Aikaisempina vuosina olen aina heti keväästä alkaen pyrkinyt säännöllisesti koviin suorituksiin, ja piiskannut aina seuraavalla lenkillä itsestäni irti enemmän. Tänä vuonna päätin aloittaa älykkäämmin, ja jättää blitzkriegin kehoa vastaan väliin. Ensimmäinen kuukausi rauhallisesti, harrastaen monipuolisesti liikuntaa. Ohjelmassa on uintia, kävelyä, 8 kg käsipainoja ja järkevämpää ruokailua lisääntyneen liikunnan myötä. Toisen kuukauden myötä aletaan lisäämään paukkuja, koska uskoihin kunnon nousevan nopeasti. 

Tälle positiiviselle ajattelulle kunnon kehittymisen suhteen antaa pontta kahden ensimmäisen lenkin jälkeinen hyvä fiilis, ja olo siitä että olisi voinut tehdä enemmänkin. Jotta harjoittelu pysyisi turvallisena, niin ajattelin myös hommata sykemittarin tälle vuodelle. Valitettavasti auton korjaamiskulut vaikeuttavat alkuvuoden taloudellista tilannetta, niin aivan heti tähän "turhaan" hankintaan ei ole varaa. Noh, vuotta on vielä jäljellä kun mennään vasta helmikuun puolessa välissä.

Eli tavoite on asetettu, ja ensimmäiset lenkit ovat jo takana. 56 km taitettu, 4944 km jäljellä. Fiilikset ovat loistavat, keho tuntuu vastaavan normaalisti, ja pyörä on melkein iskussa. Pari pientä hankintaa ja keväthuolto, niin sekin on hoidettu kuntoon ja sitten katsastusmiehen sanoin: "KOVAA AJOA."