1 + 2 + 3 + 4... ja niin edelleen

Rakkaat lukijat, on se satunnaisesti valittu aika ajokaudesta, kun on aika ynnäillä - laskea yhteen siis - taakse jääneitä kilometrejä. Sillä, ovatko ne olleet iloisia, surullisia, hikisiä, verisiä tai ties minkä eritteiden täyttämiä, ei ole mitään merkitystä, koska puhtaalla logiikalla ajateltuna kilometrin matka verta yskien ylämäkeen on täysin sama matka kuin hymy huulilla alamäkeen kärpäsiä suuhun napsien taitettu kilometri. Kummassakin tapauksessa kilometrin matkalla on kuitenkin ollut perin merkittävä ero ajajan kannalta. Toki väitän nauttivani kummastakin matkasta, mutta voin myös tuumailla että nainen kulahtaneissa, päällä roikkuvissa beigen sävyisissä alusvaatteissa on yhtä kiehtova näky kuin kiusoittelevaan pitsisiin "kuumiin pöksyihin" verhottu yksilö. Huh, nyt harhaudutaan jo alkumetreillä pois metsäpolulta. Suunnataanpas se eturengas taas kohti oikeita ajolinjoja, ja palataan puhumaan paljon mielenkiintoisemmista kilometreistä.

Elikkäs, ajokauttahan on nyt sitten takana tuollainen kevyt kuukausi. No hyvä on. Myönnetään, myönnetään, ei tämä ollutkaan niin satunnainen hetki katsoa kyynel silmäkulmassa nostalgian nälkäisesti taakse jäänyttä ajokautta, vaan suhteellisen tarkasti määritelty välietappi tällä matkalla jota ajattelin lyhyesti kutsua: "Season of the Adamant Will of Steel, Time of the Brothers of Metal, Crank destroying year of the Ancient Dragon Riders of the Hall of Valhalla's Lord of Odin (give us your sign), 2013" ja sitten tarkempi versio kuuluu: "Ajokausi 2013". Kumpaan sitten haluattekaan viitata moninaisissa keskusteluissanne - koska uskon vakaasti että pyörällä ajamiseni on mitä mielenkiintoisin keskustelunavaus täysin tuntemattomienkin kanssa - niin ainakin olen antanut teille vaihtoehdon.

Uskollisesta ja hien kyllästämästä pyöräilykumppanistani (en puhu vaippahousuistani, vaikka tiedän että pikkutuhmina niin haluaisittekin) HTC Desire HD -puhelimestani kaivettu data taakse jääneistä kilometreistä muodostaa seuraavanlaisen yhteenlaskun: 7 + 26 + 29 + 25 + 7 + 7 + 3 + 3 + 5 + 12 + 4 + 20 + 3 + 6 + 5 + 16 + 5 + 8 + 8 + 42 = ?

Nyt menee lukion lyhyen matematiikan suorittaneella seniorikansalaisella sormi suuhun, ja pitää käynnistää klassinen calc.exe *klik* *klik* *napunapunapu* Hmm.. syötetäänpäs hieman lukuja tähän koodaajien ihmeluomuksen, ja luotetaan siihen, että se suoriutuu näinkin haastavasta laskutoimituksesta.

Syötettyäni luvut värisevin sormin, rohkaisin mieleni ja painoin kahdesta vaakaviivasta muodostettua universaalisti tunnustettua "yhtä kuin" -merkkiä. *KLIK!* Hiiren klikkaus jäi kaikumaan mieleeni, kun liikutuksesta kostein silmin katselin kaunista kolminumeroista lukua rasvaisten sormenjälkien likaamien silmälasieni läpi. Kaksisataaneljäkymmentäyksi kilometriä. Äidinkielen tunneista mieleeni muistuu sääntö joka sallii moisten lukuhirviöiden lyhentämisen numeraaleiksi, joten ammutaanpa täyslaidallinen lukuja verkkokalvoillenne; 241 kilometriä, ja vieläkin lyhyemmin: 241 km:ä. Annan itselleni luvan hymyillä flegmaattisesti, mutta sitten mieleeni hiipii hiljainen kauhu. Suomen pyöräilykausi on lyhyt kuin kärpäsen elämä. Lupasin itselleni, ja tietenkin myös lukijoilleni ajavani 5000 km tuona edellä mainittuna ajanjaksona. Olkoonkin että pyöräilykautta ei vielä ole tunnustettu aikaa mittaavaksi määreeksi, mutta minulle se on ihan oma venyvä aikaa mittaava käsite. Jotta saisitte tästä urakasta paremman käsityksen ilman omien aivojenne rasittamista, niin kaiken kaikkiaan ajettavaa on siis vielä 4759 kilometriä. Jokunen kerta edes takaisin Suomen niemiä, niin hommahan on paketissa. Ei tunnu pahalta, eikä edes mahdottomalta.

Tavoite on asetettu, ja jotta saavuttaisin sen niin pyörälenkkien pituuksien on muututtava dramaattisesti. Enää ei riitä se, että käy hakemassa paikallisesta kaupasta keissin lonkeroa, ja pussin irtokarkkeja - No mitä? Kevyessä kenttäkännissä on kiva syödä karkkia.. eipäs paheksuta siellä kulmat kurtussa! - vaan on otettava itseään mahamakkaroista kiinni ja suunnattava poluille ja hiekkateille. 30 km per lenkki, niin tuo tuhansien kilometrien matka alkaa lyhentymään riittävällä tahdilla. 

Ajokauden ollessa perimmäiseltä olemukseltaan kuluvan vuoden mittainen ajanjakso, on minulla siis vielä tehokasta pyöräilyaikaa noin kahdeksan ja puoli kuukautta jäljellä. Tavoitteen saavuttamisen määrittävin hetki on lienee kesäloma, jolloin on mahdollista pyöräillä enemmän kuin muulloin. Se, että kestääkö takapuoli tätä kaikkea, en osaa edes  kuvitella. Enkä vähiten sen takia, että se on tämän aamuisen lenkin jälkeen jäässä peräsuolta myöten, ja sitä myöten tunnoton. Hymyssä suin voin siis todeta, että 41 km:n lenkki tällä perseellä onnistuu edelleen (siis sen jäädyttyä tunnottomaksi)! En malta odottaa kesän 100+ lenkkejä, joista ensimmäisen olen jo suunnitellut, ja josta lupaan kirjoittaa enemmän ensi kerralla. Nyt kiukaalle istumaan, koska mikään ei sulata jäistä paria pakaroita niin kuin tulikuuma 9 kWh:n kiuas.