Punainen kortti

Riks, raks ja poks!

Polvi sanoi sommoro ja pärähti päreiksi. 

Näyttää hyvältä, tuntuu pahalta. Ei se siis ainakaan vituiksi ole mennyt.

Vajaa viikko takaperin huomasin vasemmassa polvessani viiltävän kivun laittaessani lenkkareita jalkaan. Ajattelin kivun menevän ohitse kun ei se mitenkään sietämätöntä saati poikkeuksellista ollut. Eikä se enempää tuona päivänä vaivannutkaan.

Seuraavana päivänä sain kutsun kaverilta tulla seuraksi Lahden satama-alueelle jauhamaan tuubaa ja ihmettelemään fillarihommia. Noh, koska minulla ei kummoisempaa tekemistä ollut, päätin pyöräillä läskipyörällä käymään satamassa. Huomasin poljeskellessa paikallisia ylämäkiä ajoittaista kipua vasemman polven alapuolella mutta en pitänyt sitä juuri minään. Annoinpa koiville jopa kunnolla runtua kotiin päin ajaessani, kun tuon päivän lenkki ei oikein muuten kovin kuormittava tai pitkä ollut.

Viikonlopun koittaessa fiilikset jalassa kuitenkin huononivat. Kipu muuttui terävämmäksi ja pyöräilyn yhteydessä tunsin kipua jokaisella vasemman jalan polkaisulla. Päätin vähentää pyöräilyn minimiin. Tämä ei kuitenkaan selkeästi ärtynyttä koipea rauhoittanut, vaan se tuntui äkeältä kuin pukamien torikokous peräaukon tienoilla. Polvi kipuili jatkuvasti koukistuksien yhteydessä, ja olipa jopa sohvalla vaikea löytää asento missä en olisi saanut tulikivenkatkuisia sähkeitä Polvikukkulan juna-asemapäälliköltä.

Viikonlopun jälkeen teinkin sitten jotain suhteellisen poikkeuksellista: menin lääkäriin. Lääkärissä sain kuulla vaivan olevan mitätön nuorilla jalkapalloilijoilla usein esiintyvä ongelma, ja että se menisi ohi levolla. Hyvä niin. Tuomarin roolissa lääkäri kuitenkin mätkäisi tälle pyöräilykenttien turpealle Maradonalle punaisen kortin ja tuumi pyöräilyhommien olevan pannassa ainakin kaksi viikkoa. Yläkroppaa puolestaan voisin kuulemma treenata, ja sitä ei oikein voinut ottaa kuin vinkkinä selkeästi heikonoloisen fysiikan parantamistoiveena ammattilaisen puolelta. 

Oli miten oli, sen tarkempia ohjeita putkikamelinkuritushommien jatkosta en saanut, vaan kiireinen lääkäri laittoi minut hajamielisen oloisesti pihalle vastaanotoltaan. Olihan toki omakin aikani jo melkein 30 minuuttia myöhässä mutta olisin halunnut kysyä vielä vasemmasta kädestäni jota on vaivannut n. 7 kuukauden ajan tenniskyynärpäämainen vaiva. Jäi sitten kysymättä.

Sain lääkäriltä myös reseptin jonninsortin alkoholipohjaisesta liukuvoiteesta, joka jättää polveen hieromisen jälkeen jälkeensä erittäin miellyttävän näköisen keltaisen kumipinnan joka sotkeutuu runsaisiin jalkakarvoihini muuttuen suhteellisen pysyväksi osaksi itseäni. En tiedä vaikuttaako kyseinen geeli mitenkään, mutta lähes viikon lepuuttamisen jäljiltä polvi tuntuu hieman paremmalta. Ehkä tämä viherkenttien kehäraakki vielä pääsee kapuamaan pyörän selkään nykimään kilometrejä takataskusta roikkuvaan hien lähes puhkipolttamaan excel-tulosteeseen.

Tämä olisi mainio juttu, sillä kesälomani on käytännössä jo sen kliseisen nurkan takana ja haluaisin kesäaamuisin päästä kunnon pyörälenkeille ilman aikataulupaineita. 

Valitettavasti tässä on hukattu kovaa pyöräilyvuotta ajatellen taas yksi viikko ja kesälomaa odotellessa tulee vielä toinen mokona. Kova pyöräilyvuosi muuttuu taas rahtusen kovemmaksi, ja nyt näyttää hieman siltä että vuoden kovimmat hetket pyöräilyn suhteen tullaan näkemään syksyllä ja talvella. Jos polveni ei olisi siirtynyt vaivaiskotiin, niin olisin saavuttanut puolen vuoden merkillä tavoitteestani tasan puolet mutta se jäänee nyt saavuttamatta. Hihaan kätkettynä ässänä on pakko pitää lähestyvää kesälomaa ja toivoa että polvi ja pää kestää jotta käyrä saadaan tavoitetasolle heinäkuun aikana....

Ei se käyrä huonolta näytä kun seisoo noin nätisti...

Eipä tässä sen kummempia kampirintamalta tällä kertaa. Ei muuta kuin erinomaista juhannusta kaikille siitä nauttiville! Älkää pyöriä polttako, ja pitäkää miehet ne munat housuissa kun veneilette...

Kesäterkuin,
Kapteeni Polvikipu