Polkaistaanpa vuosi käyntiin

No niin, nyt on aika rikkoa pitkään jatkunut blogihiljaisuus!

Vuosi 2014 koitti jo aikaa sitten ja kevätkin on edennyt jo pitkälle. Päivä on voitolla yön ja päivän jatkuvassa kamppailussa vuorokauden herruudesta, tässä läpi maapallon eliniän jatkuvassa oravanpyörässa. Noh, ainakin on sen verran päivänvaloa, että näkeepähän summata näppäimistön äärellä edesmenneen "pyöräilyvuoden 2013".

Voitaneen heti aluksi todeta kaunistelematta, että vuosi oli synkkä. Tavoitteet olivat korkealla, mutta täysin saavutettavissa, ja silti homma meni ryteikköön naama ja munat edellä. Kilometrejä kertyi - sen tarkemmin ynnäilemättä - noin 2500, mikä oli puolet itselleni asettamasta tavoitteesta. Pyöräilykauden viimeinen asiallinen rypistys tapahtui MTB Finlandian yhteydessä, kun ajoin n. 75 kilometriä ja samalla tapoin pyöräilymotivaation kerta heitolla. Kisan aikana luovuttanut ketju, voimansiirron rutina, vesisade, juoman loppuminen ja ylipäätään liika yrittäminen saivat mielen mustumaan siihen malliin, että loppuvuosi meni käytännössä perseen kuvaa sohvaan painaessa.

Tänä vuonna asiat pitää tehdä toisin. En aseta itselleni mitään tavoitetta kilometrien suhteen, vaan pyrin nauttimaan ajamisesta ilman sen monimutkaisempia lisärasitteita. Menen minne menen, pääsen minne pääsen. Omin voimin, mutta kuitenkin täydellä rytinällä ja suurella sydämellä. Eräänlaisena tavoitteena voisin kuitenkin pitää sitä, että haluaisin ottaa osaan erinäisiin maastopyöräilytapahtumiin, mikäli saan itseni edes jonkinlaiseen kuntoon niihin mennessä. Mahdollisia kisoja olisivat Nurmijärvi MTB, Hollolan maastotriathlonin lyhyempi matka, MTB Finlandia ja Tiirismaan valloitus. Matka näihin kisoihin on kuitenkin vielä pitkä, sillä tämä ihmishylky, missä mieleni majailee, on todella huonossa kunnossa. 

Tästä johtuen tärkeä osa pyöräilyvuotta olisi itsensä saaminen jälleen hyvään kuntoon. Talven aikana uudistunut into punttitreeniin ei ole auttanut asiaa, sillä kertynyt lihasmassa (ja rasva) on loppujen lopuksi vain lisämassaa mukana kuljetettavaksi, ja tämä tekee pyöräilyn aloittamisesta taas rankempaa. Noh oli miten oli, pitäähän miehellä lihasta olla! Tiedostan toki, että pyöräilyssä ylävartalon lihaksistolla ei nyt sen kummempaa käyttöä ole, mutta ei siitä tangosta millään spageteilla jaksa kiinni pitää.

Vuoden ensimmäiset pyöräilykilometrit ovat jo takana, ja tuntemukset takapuolessa parempia kuin viime vuonna. Tämän johdosta uskallan tehdä varsin uhkarohkean päätelmän; tästä tulee vielä hieno pyöräilyvuosi. Rohkeaa päätelmää tukee olemassaolonsa parhaassa iskussa oleva GT, sekä metallisen kylmään, mutta niin upeaan pyöräperheeseeni juuri liittynyt Trek Rig vuosimallia 2011/2012. Näistä kyseisistä kaveruksista lisää hieman myöhemmin! 

Kaiken kaikkiaan edellinen vuosi on nyt vain unohdettava, ja paikoitettava perse sohvan sijaan siihen täryjyrän kyytiin jota jotkut satulaksikin kutsuvat. Etukiekko kohti metsää, räät nenästä ja kammet pyörimään. Reseptissä on kaikki kunnossa, joten nyt on vain kokista kiinni muuttuuko homma iloksi vai trikoon puntista pursuavaksi kuraksi!