Arvostelu: Petzl Tactikka Core -otsalamppu

Hojoo!

Kauan on aikaa siitä kun olen tänne naputellut asiaa, mutta nyt syksyn ensimmäisten myrskytuulien myötä puhaltaa taas uudet kirjoittamisen tuulet. On ollut niin sanotusti kiire pyöräillä, joten ei ole ehtinyt hakkaamaan näppäimistöä. Tällä kertaa minulla ei, valitettavasti, ole kuitenkaan suoranaisesti asiaa pyöräilystä, vaan pyöräilyyn oleellisesti liittyvistä varusteista: valoista.

Syksyn sateen raiskaamien ja sysimustien iltojen ilmestyttyä kuin varkain mutkan takaa, heräsin taas siihen faktaan, että vuositavoitteen saavuttamiseksi tulee todennäköisesti eteen vielä aika monta pimeää kilometriä niin metsässä kuin maantiellä. Kollattuani pölyn ja keittiörasvan peittämästä, valovaraston virkaa toimittavasta, rottinkikorista esiin pyöräni valot, totesin, että pyöräni pääasiallisen valonheittimen virkaa toimittavassa – onpas muuten virkoja virkojen perään – valossa olevan jotain pientä kontaktihäikkää. Oman elämäni pyöräilyturvallisuusviranomaisen virassa päätin  että nyt on aika hommata katolle, elikkäs kypärään, uusi ja ponnekas ledivalo tuomaan valoa tunnelin päähän.

Keskustelin aikani asiasta valoasiantuntijoiden, oman elämänsä huippuhobojen, kanssa, sain timantinkovan suosituksen tarjouksessa olevasta Petzl Tactikka Core -otsalampusta. Hieman alle 40 eurolla hankinta oli mielestäni varsin maltillinen valuuttapuolta ajatellen, ja onpa tälle muutakin käyttöä kuin pyöräilypolut joten sen enempiä pohtimatta painelin paikalliseen Isengardiin eli Starkille hakemaan tämän hehkutetun lampun. Suoritus oli nopea kuin nuoren miehen ensimmäinen yhdyntä, ja pian reppuun sujahti, älä yritä; maksoin kyllä, hienoihin muovikansiin pakattu otsalamppu kilkkeineen. Ensimmäiselle lenkilleenkin lamppu pääsi heti, mutta lähinnä lisäpainona sillä lataamaton akku ei juurikaan olisi ledeille virtaa syöttänyt. Otin kuitenkin, vähän kuin muistoksi, lampusta kuvan sosiaalisen median virtuaalibordelliin, Instagramiin.

Jotta tylsästä asiasta saisi mielenkiintoisemman: vie asia mielenkiintoiseen ympäristöön.

Lenkin jälkeen kotisohvalla pääsin käsiksi itse laatikkoon taltioituun pihviin. Pakkaus oli hyvin tehty ja kaiken sai esille minimaalisella voimankäytöllä. Päätähän en viitsinyt vaivata, vaan turvauduin tuttuun ja turvalliseen hauisvääntöön avaamishommissa. Ja sitten se akku lataantumaan....

Lampun mukana toimitettu latauspiuha on valitettavan lyhyt, mutta vähemmän valitettavasti pelikonsolieni USB-portit makaavat hyvin lähellä AV-tason pintaa, joten sain kuin sainkin akun kätevästi lataantumaan. Petzlin Core-akkupaketissa on hyvin käytännöllinen akun latauksen tilaa osoittava ledivalo, ja tuomiopäivän punaisen valon vaihduttua kesäisen vihreään, raotin neitseellisen otsalampun reppua ja tungin paketin sisään.

Core-akkupaketti paikoillaan. Toim. huom: suojakansi on vielä auki.

Pari painallusta... ja näin valon. Näinkö se kaikki loppuu?

EI.

Sen sijaan otsalamppu toimi juuri niin kuin voisi odottaa jonkun ladattua sen akun ja asetettua kyseisen akun lampun rungon sisään oikeinpäin. Kolme eri kirkkausastetta (6, 100 ja 350 lm) joista ensimmäinen on käsittääkseni hyödyllinen ainoastaan siihen, että näyt muille tai luet pimeässä makuuhuoneessa vaikkapa kirjaa. Koska miksipä en istuisi sängyssä otsalamppu päässä kuin muistisairauteen sortunut himosuunnistaja hämärällä kirkonpenkillä.

Toinen ja kolmas kirkkausaste puolestaan ovat oikein hyödylliset. 100 lumenia riittää jo mukavasti metsässä kävelyyn koiran kanssa, ja tämä lamppu onkin ollut otsalla jokaisella arkipäivän aamulenkillä. Pimeääkin pimeämpi vesitorninmäki näyttäytyy ihan uudessa valossa, kun näen vihdoinkin kaikki kiiluvasilmäiset helvetinpedot tuijottamassa minua ja koiraamme kuin vastavalmistunutta uunimakkaraa metsän syövereistä. Hienoa. Pyöräilyssä puolestaan tämä toinen tehoasetus ei ehkä riitä, ellei sitten ylämäessä putkelta kyntäessä semmoista 1m/s vauhtia. Toki aivan pimeässä metsässä tälläkin asetuksella voisi pärjätä jos vauhdit eivät nouse hirveiksi. Virallisen taulukon mukaan tällä tehoasetuksella pitäisi nähdä 45 metrin päähän, mutta mielestäni tuolla tehoasetuksella 45 metrin päästä ei erota valolla mitään muuta kuin CE-hyväksytyn heijastimen. Noh, mainospuheet ovat mainospuheita, lamppu sopii silti muihin käyttötarkoituksiini paremmin kuin hyvin tälläkin tehoasetuksella.

Pyörieni perusvalot, tehotuikku ja persvakovalo.

Kolmas ja tehokkain asetus puolestaan onkin jo sitten ihan omassa luokassaan. Vaikka 350 lumenia voi tuntua vähältä paperilla, niin on se käytännössä ihan riittävä ollut ainakin omilla vauhdeilla metsässä. En nyt ehkä mihkään downhill-hommaan lähtisi tällä lampulla, mutta toisaalta en lähtisi moiseen hommaan edes kirkkaalla kesäpäivällä joten samapa tuo. Testailtuani valoa pimeässä metsässä, voin hyvin sanoa sen riittävän jo yksinäänkin valaisemaan omat synkät pyöräilyhommani. Toki tämä on minulla ollut nyt täydentämässä ohjaustangon tehovaloa, joten tietenkin se on riittänyt. Pyöräily pimeässä metsässä on kuitenkin jotenkin turvallisemman oloista nyt kun päässäni on valo jonka avulla voin "katsella" muuallekin kuin vain kiinteän valon luomaan valokeilaan. Lisäksi ohikulkijoiden ja autojen huomion voi helposti kiinnittää vain nostamalla päätä mikäli tankovaloon ei mukamas huomiota kiinnitetä.

Metsässä pelkän Tactikkan voimin. Tehokkaimmalla asetuksella tällä ajelee ihan mukavasti, jos vauhdit eivät nouse koviksi.

Tactikka ja tehovalo luovat yhdessä erinomaiset valaistusolosuhteet hämäräh... siis pimeässä pyöräilyyn.

Otsalampun akunkestosta en osaa sanoa vielä mitään, kun lenkit ovat olleet 1-1,5 tuntisia joten valmistajan ilmoittama 2 tunnin akunkesto täydellä teholla ei ole vielä edes voinut tulla vastaan. Lisäksi olen säästänyt otsalampun akkua käyttämällä taajamassa 2. tehoasetusta, jolle valmistaja ilmoittaa paloajaksi 8 tuntia. Pitäisi riittää paremmin kuin hyvin, koska en näe missään olosuhteissa suorittavani 8 tunnin pyörälenkkiä pimeässä. Ja jos oikein pitkille pimeävaelluksille eksyisikin, niin Petzl myy todella törkeän hintaisia lisäkkuja, ja voisipa lamppuun tunkea myös peruspatterit virtalähteen virkaa toimittamaan. Ei muuten kovin pitkä virkaura tommosilla peruspattereilla, niiltä kun loppuu yöelämän pirskeissä varmaan aika pikaisesti virta, ja sen myötä virka. Höhö, möhöhö. Onpas virallista kuin alivaltiosihteerin virkayskän runtelemissa "hauskoissa" virka-asioissa.

Otsalampun käytännöllisyydestä voin sanoa sen verran, että voin käyttää sitä suht vaivattomasti pyöräilykypäräni kanssa. Kypärän päälle sitä ei saa viritettyä mukana tulleen otsapannan kanssa, mutta olen jättänyt lampun kypärän lipan ja kulmakarvojeni välille jäävässä tilassa menestyksekkäästi. Lippa tarjoaa lampulle lisäsuojaa säältä, vaikkakin IPX4-luokituksen pitäisi taata ongelmaton käyttö syksyn vesisateissa. Ei kannata kuitenkaan järveen ajaa pyörällä, koska silloin sammuun niin otsa- kuin tankolamppukin. Ja kotiin voi olla pitkä matka pimeässä.

"...and I wear my sunglasses at night."

Lamppu on 77 gramman painollaan varsin huomaamaton otsalla, vaikkakin kypärän kanssa käyttäessäni tätä olen havainnut että tunnin käytöllä lamppu alkaa hieman painamaan otsaa. Jättääpä se jopa jälkeensä iloisen suorakaiteen muotoisen jäljen. On sillä perkele otsaa. Lampun syyksi tätä on kuitenkaan mahdotonta laittaa, sillä oman läskipääni ympärysmitta on se todennäköisen paineenaiheuttaja tässä yhtälössä. Ehkäpä käyn reippaalla pissabreikillä ennen seuraavaa iltalenkkiä, jos pää siitä vaikka hieman "laihtuisi".

Pissasta tulikin mieleeni runsas hikoiluni. Aineenvaihduntani ollessa kategoriassa "järkyttävä", lampun otsapanta kerää hikeä kuin Rafael Nadalin pyyhkeet Australian avoimissa. Onneksi panta on irrotettavissa ja pestävissä, joskin en ole tätä vielä arvostelua kirjoittaessani kokeillut. Mutta luotan siihen, että valmistajan lupaus pitää tässä(kin) asiassa. Joka tapauksessa pesu tulee kohtapuolin vastaan, sillä otsalamppu on jo jokseenkin marinoituneen oloinen ja veikkaisinpa että on sinne jo pari laitonta maahanmuuttajabakteeria ilmestynyt pyörimään mestoille.

Jotta kokonaisuus olisi todellinen samoilijan öitä piristävä paketti, niin onpa Petzl heittänyt pantaan myös raiskauspillin. Eipä joudu hiljaisuudessa karhun köyrittäväksi, kun voi viimeisillä hapenrippeillä piipertää korvia särkevästi pilliin ja toivoa, että lähistöllä on joku karhunkaatamisessa kunnostautunut metsämies. Käsittääkseni valon saa myös vilkkumaan kirkkaasti muutamaksi sadaksi tunniksi, joten se toimii äärimmäisessä hädässä myös majakkana potentiaalisille pelastajille. Karhun raiskaamaa raatoa tosin tuskin kukaan haluaa metsästä löytää, joten parempi ehkä että karhu söisi koko paketin toimiensa jälkeen ja unohdettaisi koko pelastusoperaatio.

Oli miten oli, annan tälle 40e otsalampulle yleisarvosanan 9. Hintaansa nähden erinomainen laite. Ainoa miinus hieman yllätysmunamaisesta avausmekanismista, minkä epäilen hajoavan ensimmäisenä. Toki odotan yllättyväni positiivisesti, ja tämä lamppu toimii koko 5 vuoden takuuajan normaalisti ja hajoaa sitten heti takuun umpeuduttua.

Kapteeni-Kampi suosittelee varauksetta, ei muuta kuin valonnopeudella pimeyteen!