Sen sijaan aion – taas kerran – kertoa tarpeettoman yksityiskohtaisesti huhtikuun aikana suorittamistani pyöräilylenkeistä ja niiden mukanaan tuomista fiiliksistä sekä kokemuksistani kyseisen ajanjakson aikana.
Aikaisempien kuukausien hieman heikoista suorituksista (tammikuuta lukuunottamatta) sisuuntuneena avasin takin, heittäydyin peltoon ja päätin yrittää pyöräillä huhtikuussa joka päivä. Noh, ajatushan oli ylväs ja omia pyöräilymääriäni katsellen jopa eräällä tavalla eeppinen. Valitettavasti huhtikuusta, toisin kuin toivoin, ei kuitenkaan muodostunut toivomaani pyöräilyeeposta mutta kyllä siitä jonkinmoisen makrorunokokoelman Nikkilän Homeros voisi pyöräyttää. Valmistaudu siis poistamalla tooga takapuolestasi, näin pitkäveteisissä agora-istunnoissa ne pahimmat pukamat tuppaavat syntymään...
"DJ, hit me with a beat!"
Huhtikuu starttasi mukavissa merkeissä. Aurinkoisissa säissä. Pieniessä häis.. ööh, jos nyt ei kuitenkaan ihan paskalinjalle tiputtauduta.
No niin. Säät siis suosivat punaposkista pullukkaa pyörän selässä. Uutta puhtia pyöräilyyn paikasta toiseen toi uuden harrastuksen, luontokappaleiden bongailun, aloittaminen. Kuun alkupuolella kävin hakemassa paikallisesta Magneettimedian kotipesästä itselleni huokean kaukoputken ja pitipä sen kanssa heti heittää kevyt kenttätesti. Ja mikäs sen parempi tapa päästä luontokohteisiin kuin ekologinen polkupyörä. Ja voi pojat, kylläpä oli mukavaa puuhaa pyöräillä eri mestoissa ja pysähdellä silloin tällöin kuikuilemaan optiikan läpi lintujen tahi muiden eläinten puuhia. Keväinen lintujen paluumuutto toi aloittelevalle bongarille paljon ihmeteltävää ja oli helppo todeta: "Paljon on lintuja. Erilaisia. Siipiä ja pyrstöjä. Nokkia myös." Sanomattakin selvää, että en ihan ensiluokkainen ornitologi ole kun pihassa pyörivää talitiaistakin aikanaan innostuin tituleeraamaan keltatulkuksi...
 |
| Kaukoputken ensitesti Koukkupommin mutkassa Oksasen alueella Lahessa. Oli myös toka lenkki Rollolla tänä vuonna. |
Alkukuussa tuli siis pyöräiltyä aika paljon kaukoputki kainalossa. Kävin mm. Luhdanjoen lintutornilla. Reissu lintutornille olisi käytännössä voinut tapahtua kuraojassa uiden, koska keikan päätteeksi olin yltäpäältä pelloilta valuneissa lannotteissa, tien varsien jätöksissä ja mudassa. Mutta itse reissu oli hyvin palkitseva sielua jäätävästä tuulesta huolimatta. Onneksi nuoruuden haihattelut "asiapukeutumisen" hölmöydestä ovat vuosien mittaan haihtuneet, ja osasin – yllättävän viisaasti – pukeutua kerroksittain ja ilmastointiteippimäisen tuulenpitävästi.
 |
| Yläkuva: Luhdanjoella pellon reunassa. Pyörä vielä suht siistinä. Alakuva: Voi pojat. Le poop. |
Luhdanjoen lisäksi kuukauden aikana tuli veivattua munamankeli lintujen perässä Pirunpesälle, Kiikunlähteelle ja Hollolan kivikirkolle asti. Joidenkin kohteiden kohdalla käytettiin myös ns. toistoharjoittelua. Luhdanjoen lintukosteikko tuli jokseenkin tutuksi, ja kiipesinpä lintutorniinkin kahdesti. Ekalla kerralla tosin jouduin toteamaan, että hankkimallani kaukoputkella ei tehnyt mitään kosteikon suuntaan katsellessa. Sen verran kaukana siinä oltiin vesirajalta.
 |
| Kuvia ekalta pidemmältä lintuseikkailulta. Vasemmalla keväinen tulva Näkkimistöstä ja oikealla tulvinut Pirunpesä. |
Mielenkiintoisin lintureissu pyörän selässä tapahtui kuun puolen välin paikkeilla, kun vaimoni joutui yllättäen lauantaina töihin. Päätin ottaa miehestä mittaa ja starttasin aamutuimaan fätillä kohti Hollolan helmeä eli Kiikunlähdettä. Ajattelin, että upean värisenä hohtava vesi tarjoaisi mielenkiintoisen havaintoympäristön mikäli lähteessä joku räpyläjalka polskisi.
Matka Kiikunlähteelle ei sujunut ihan ongelmitta. Päätin oikaista metsäreitin kautta, fätillä kun kerta olin liikenteessä ja metsäpohjat näyttivät sulilta hiekkatieltä käsin. Noh... oikaisu muuttui "oikaisuksi" ja aikani ryvettyä metsän jäisillä lumihetteiköillä tulin Hälvälän ampuma-alueen piikkilanka-aidan luokse. Katselin edessäni avautuvaa polkua ja päätin kääntyä takaisin. Kääntyäkseni ahtaassa kohdassa päätin jalkautua. Laskin oikean jalkani lumihangelle vain todetakseni sen olevan ohut kerros lunta jäätyneen vesilätäkön yllä. Hetkeä myöhemmin iloisesti kostunut Niken lenkkari vuoti vettä jokaisesta reiästään ja jouduin pohtimaan takaisin kääntymisen mahdollisuutta sillä lämpötila ulkona lähenteli nollaa kyseisenä aamuna ja varpaissa tuntui lieviä viilenemisen merkkejä. Päätin kuitenkin olla ns. too ballsy ja jatkoin matkaa varmana siitä, että kyllä ny suomalaisen miehen varpaat pientä kylmää kestää.
Lasketeltuani pitkät alamäet Kiikunlähteelle, tuntui lenkkari jo yllättävän kuivalta, ja tunsinpa jopa varpaanikin. Voi pojat! Fantastista. Entäpä lintutilanne? Paikalla oli peräti telkkäpari, jotka uivat tietenkin lähteen näköalapaikalta nähden kaukaisimmassa kulmassa. Valokuvat puhelimella jäivät haaveeksi mutta pystyin sentään tarkkailemaan niitä epämääräisesti kaukoputken läpi. Näyttivät nimittäin jopa kaukoputken läpi hyvin piskuisilta. Perkele.
 |
| Pientä kuvarapsaa Hollolan Kiikunlähteeltä. On tuo vesi vain mystisen kaunista. |
Kiikunlähteeltä reissu jatkui kohti Hollolan kivikirkkoa ja sen lähistöllä pönöttävää upeaa tornia. Mielessäni kiilui hienot näkymät tornin huipulta kaukoputken läpi, mutta kynnettyäni fätillä jyrkälle mäen nyppylälle jouduin toteamaan tornin olevan lukittu ja SULKI. Mikä pettymys. Tiirailin mestoilla potentiaalisia tipuhavaintoja mutta visuaalisien havaintojen sijaan jouduin tyytymään tunnistamattomiin lintujen tsirputteluihin. Lintuja oli, en vain tiennyt mitä. Pettymys oli kuitenkin helppo huuhtoa kurkusta alas etäisesti omenalta maistuvalla kivennäisvedellä ja juustopullalla. Lisäksi pyöräilyn sujuessa hyvin fiilikset olivat aika korkealla, mikäs upeissa maisemissa oli evästellä.
 |
| Näkymä näkötornin mäeltä kohti Vesijärveä. Mikäs tässä oli evästellessä, kun lämpötilakin oli jo noussut jokusen asteen plussan puolelle ja olipa mulla kaukonäköisesti mukana lämmin takki pidempää taukoa varten. Kuinka aikuista! |
Loppureissu sujui pääasiassa ongelmitta. Poikkesin Messilä Campingissa hörppäämässä erinomaiset sumpit ja kuuntelin talkkarin höpinät maastopyöristä ja kävinpä kohteliaisuudesta vilkaisemassa hänen vanhaa maastopyöräänsä ja sen nastarenkaita. Kahvittelun lomassa tiirailin hieman putkella järvelle ja havaitsin harvinaisen poijulinnun. Poijun joka sojotti jäänpinnan yläpuolella kaikessa kumisessa komeudessaan. Ai että. Upea havainto aloittelevalle lintuharrastajalle. Tiira.fi palvelusta ei vain moista lintua löytynyt... uusi laji siis? Voinkin miettiä loppukirjoituksen ajan latinalaista nimeä tälle hienolle havainnolle.
 |
| Messilä Campingin havaintopisteellä sumppi maistui ja lämmitti mieltä. |
Messilästä haetun kofeiiniboostin voimin oli kiva ampaista kohti Jalkarantaa ja laittaa reisissä veri kiertämään mojovassa Jalkarannan ylämäessä. Pysähdyin reissulla vielä Myllysaaressa ja kävinpä Ace Cornerilla juttelemassa pitkän linjan lintubongarien kanssa ja sain kuulla kyseisestä harrastuksesta paljon. Olipa siinä vanhempi herrasmies keksinyt myös yhdistää pyöräilyn ja lintuharrastuksen, ja läskipyörästä kiinnostuneena joristiin pitkä tovi pyörästäni, hänen pyöristään, kameroista ja lintuharrastuksesta. Kaiken kaikkeaan mukava reissu huhtikuun puolella!
Muita mainittavia pyöräseikkailuja huhtikuun ajalta olivat Rollolla suoritetut kunnolliset hieman päälle 60km pitkät maantielenkit. Nuo lenkit osoittivat hyvin, että ei tuo suora tanko ihan paras mahdollinen matka-ajoon ole. Droppistongalla vois saada selälle vähän vaihtelua muuten niin monotoniseen mankelointiin ja hiekkapölyn nielemiseen. Maantiepyörälenkeiltä ei kummempia tarinoita ole kerrottavaksi. Lenkit olivat kuntooni nähden suht kovia, koska yritin pitää yllä hyvää tahtia tavoitellessani taas tuota maagista 30km/h keskinopeutta lenkeille. Vielä ollaan kyllä kaukana siitä mutta ehkä tilanne paranee massan vähentyessä tasaisesti ja ilmojen lämmetessä.
 |
| Kuva jälkimmäiseltä Orimattila - Luhtikylä - Nostava -lenkiltä. |
Pienenä takaiskuna huhtikuussa voidaan nähdä fätin kellistymisestä johtunut takavaihtajan korvakkeen vääntyminen ja ajoittaiset kipuilut polvissa sekä alaselässä. Jälkimmäisiin vaivoihin toivon löytäväni apua lihashuoltotoimenpiteistä ja ensin mainittuun tänään Launeen polkupyörähuollosta. Peukut pystyyn, että vastaava korvake löytyy suoraan hyllystä!
HUHTIKUUN RAPORTIT:
Aika lyödä arvon lukijaa naamaan excelistä käärityllä henkisellä taulukkopatukalla. Huhtikuu oli pyöräilymäärien osalta varsin hyvä jo. Asetin tavoitteeksi kovemmat pyöräilylukemat kuin maaliskuussa ja tuo tavoite saavutettiin helposti. Loppukuusta asetin lisätavoitteeksi 500km/huhtikuussa mutta valitettavasti en aivan tavoittanut tuota itselleni maagista rajaa. Toukokuussa yritän rikkoa tuon 500 km rajan, jotta pääsisin lähemmäs tavoitekäyrää joka karkasi heikon helmikuun aikana kauas (kuten myöhemmin taulokosta näemme). Alla kuitenkin ensiksi tilanne huhtikuun jälkeen.
 |
| Tonni jäi täyttymättä, mutta kilsoja kertyi silti kivasti. |
Huhtikuussa sain itsestäni pyöräilyvuoden menneistä kuukausista eniten: 489.28km. Ekaa neljännestä koko vuoden ajokilsoista ei vielä saatu rikottua, mutta kirjoittaessani tätä tekstiä tonni on jo mennyt rikki toukokuun kahden ensimmäisen lenkin aikana. Wuhuu! Go me! Saatan oikeasti pystyä ajamaan tuon 4000km tämän vuoden aikana, olkoonkin että annoin yhden kuukauden jo tasoitusta. Ajopäiviä huhtikuussa kertyi 20 (10 lepopäivää). Jotkut ajopäivistä ovat tosin hyvin lyhyitä kilsamääriltään, lähinnä paikalliseen baariin polkemista ja kotiopäin... ööh.. noh, polkemista sekin kait on ollut.
 |
| Huhtikuu yksinkertaisina lukuina. Kilsat, kokonaismäärä, pyörä, aika, nousu (m), keskisyke ja paino (kg) aamulla. |
Monta hyvää reissua takana. Jotkut hieman rennompia kiitos lintubongailun ja valokuvausharrastuksen aktivoitumisen myötä. Fätillä ajetut pitkät lenkit ovat olleet pääasiassa hiekkatietä ja asfalttisiirymää, mutta toukokuun myötä toivon varsinaisen maastopyöräilyn lisääntyvän koska ei tuolla fätin geometrialla ihan parasta mahdollista herkkua omalle selälleen tarjoile maantiepyöräilyn saralla.
 |
| Ajopiiras vs. ajokerrat pyörillä. Rollo on aloittanut keräämään ajokertoja kivasti. |
Kevään myötä asfaltin ruoskinta black belteillä on lisääntynyt, mutta fätti on silti tilastollisesti vielä hyvässä karussa. Kiva nähdä itsekin miten tuo suhde kehittyy vuoden varrella. Kumpikin pyöräilymuoto on lähellä omaa rasvoittuvaa sydäntä ja fiilisten mukaan tulee valittua aika tasaisesti näiden kahden väliltä. "Jännittävää"!
 |
| Kilometrikilpailu™ polkupyörien välillä. Rollo vielä altavastaajana. |
Ja nyt se tavoiteviivan ihmettely. Kankea alkuvuosi jätti toteutuneen käppyrän mutkittelemaan kuin vaivaiskoivun tunturinkupeessa mutta nyt tuo käyrä on alkanut nousemaan tasaisesti kuin verenpaine Sekiro: Shadows die twice -pelin pelaajalla. Tavoitetasoon on vielä pitkä matka mutta huhtikuun muutamat pitkät lenkit ovat avustaneet asiassa kummasti! Olen myös tietoisesti seurannut jäljellä olevien päivien kilometrimäärää ja pyrkinyt ajamaan joka kerta enemmän kuin sen. Tällä hetkellä tuo kyseinen matka on 12,20km per päivä loppuvuoden ajan. Ei paha tavoite, mutta pitää muistaa että loppuvuotenakin tulee paljon päiviä jolloin en pääse tai pysty pyöräilemään. On siis syytä ajella silloin tällöin 2-3 kertaa pidempiä lenkkejä kompensoimaan noita ns. lepopäiviä. Tavoite olisi todella helppo saavuttaa, jos oikeasti pystyisi joka päivä käydä ajamassa tuon surkean pienen lenkin. Mutta hyvänen aika. Sehän olisi surkean helppoa. Voisi melkein ottaa toisen lepokuukauden tähän väliin!
 |
| Luvut eivät ehkä erotu, mutta tässä vaiheessa vuotta pitäis mennä jo reilusti tonnin yläpuolella kilsamäärän osalta. Kuten hienot käppyrät osoittavat. Toteutuneissa kilsoissa on onenksi erektion merkkejä nähtävissä! |
HUHTIKUUN SUMMA
Kaiken kaikkiaan huhtikuu oli hyvä pyöräilykuukausi. Kahden mielekkään harrastuksen yhdistäminen loi tavallaan uuden harrastuksen, jonka mielekkyys on omassa luokassaan. Uuden kameran hommaaminen bongailujen taltiointiin toi myös omat pippurit tuomaan lisämakua tähän iloiseen soppaan. Erinomainen suoritus, vaikka itse sanonkin!
Pari päivää toukokuuta on jo takana, ja sen myötä myös pari pyörälenkkiä vaikka kelit eivät ole pyöräilyä suoranaisesti suosineet. Paskoille keleille on kuitenkin onneksi omat varusteet, pitää vain jättää bongailuhommat sikseen ja tyytyä kampien pyörittelyyn. Alkuvuoden voivottelut on nyt unohdettava ja painettava se vettä valuva leuka rintaan ja suunnata vaikka vastatuuleen. Kunto alkaa olemaan jo sen verran hyvä, että ongelmia ei enää sen myötä ole ja toivottavasti toukokuussa tulee jo rikottua 70km raja lenkeillä :)
Loppuun vielä videoterveiset iloiselta 2.5. pyöräilyreissulta. Faaantastic.
Terkuin, Kampi-Kämpyrä
