Jännityksen lauettua pitkin näppäimistöä voidaan siirtyä itse asiaan. Kaikki alkoi maastopyöräni vanhojen kiekkojen alettua osoittaa hajoamisen merkkejä. GT:n alkuperäiset Alexrimsin valmistamat ACE-17 maastokiekot vuodelta 2006 kestivät uskomattoman urhoollisesti miltei seitsemän vuotta. Kyseessä on kuitenkin ns. alemman roskaluokan XC-ajeluun (eli asfalttiin, jolla on talven jäljiltä hieman hiekotussepeliä) tarkoitetut kiekot, mutta itse käytin niitä huoletta minkälaiseen rytkyttelyyn hyvänsä ympäri Lahtea ja lähiseutuja. Kiekot kokivat kantoja, kiviä, juuria, kallioita, vettä, mutaa, savea, asfalttia, soraa, lunta, jäätä, loska, ja ihan suoraan sanottuna kaikenlaista paskaa. Niillä ajattiin kovaa, armotta, hyppien ja kanttareita kokeillen. Ja silti, kaiken tämän ne kestivät. Voiko saippuakulhon hintaisilta kiekoilta enempää pyytää? Tuskinpa vain, ystäväiseni, tuskinpa.
Mutta jotta arvon lukijat eivät nyt saisi aivan väärää käsitystä siitä mitä halvemmat kiekot kestävät, niin minun on annettava osa kunniasta myös ojasta löytämälleni Taurus merkkiselle takakiekolle. Viime kesänä olin lähdössä silloisen avopuolisoni - nykyisen vaimoni - kanssa kauppaan, ja satuin huomaamaan kotiani lähellä sijaitsevassa ojassa maastopyörän takarenkaan. Alexrimsin ollessa hieman huonossa hapessa jo tuolloin, päätin kokeilla onneani ja kävin kaivamassa kiekon ojasta. Ja ooh la laa, sehän oli juuri passeli pyörääni. Yhteensä kyseinen ojakiekko toimitti voimaa tonttiin viime kesästä tämän vuoden kevääseen, jolloin ystäväni ylipyörämekaanikko Nikkisen kanssa päätettiin vaihtaa alkuperäinen ojakiekkoa paremmin kestänyt takaisin pyörään.
Tiedossa oli kuitenkin, että kiekot eivät enää kauaa kestäisi. Siispä nettiä selailemaan, ja vaihtoehtoja tutkimaan. Tämä prosessi oli hyvin pitkä, ja vaihtoehtoja oli vaikka mitä. Paikallisesta Leppäsen pyörästä olisi löytynyt hyvä ratkaisu, niin myös Saksasta, Hyvinkäältä sekä Britanniasta. Joka paikassa ongelmaksi muodoistui kuitenkin talouspoliittiset asiat. Kiekot maksavat, varsinkin hyvät. Mistä siis rahat tähän massiivisen kalliiseen hankintaan? Silmäilin aikani vaihtoehtoja, ja osamaksuasioiden osoittauduttua elämän muilla osa-alueilla huonoiksi ratkaisuiksi, päätin säästää rahat jostain. Vai hetkonen, asumme pienessä talossa, ja meillä on tavaraa aivan tolkuttomasti. Siispä syynäilin hyllyjä, ja löysinkin paljon myytävää tavaraa. Hymyssä suin siis myymään kaikki irtaimisto. Pitäähän sitä pyörään saada palikoita perkele.
Kirpparipöytä ja puskaradion virkaa toimittava Facebook hoitivat homman kotio, ja pian kourassa olikin rahat kiekkojen tilaamiseen. Siispä katsomaan uudestaan aikaisemmin selaamiani nettikauppoja. Kuningas Arthurin velhona tunnettu Merlin oli näköjään laittanut velhonhatun narikkaan, ja aloittanut eläkepäivillään pyöräkaupan pitämisen Britanniassa. Ja olipa velhonketkulla myös hyviä tarjouksia Japanilaisten valmistamista laatukiekoista. Siispä tilaukseen Shimanon MT65 tubeless maastokiekot. Rabattia oli huimasti, ja hintaa jäi kivasti vain pikkasen päälle parisataa. Ja ei muuta kuin odottamaan.
Toimitusaika Brittilandiasta oli yllättävän nopea, ja kiekot napsahtivat kotiovelle paikallisen paketti-jorman toimittamana. Voi sitä riemua, nykyaikaiset, sisäkumittomaan käyttöön tarkoitetut kiekot olivat saapuneet Honkalan tilalle!
 |
| Ohoi, vielä stressiä lievittävää kuplamuoviakin! Kiitos siitä. |
Paketti auki, ja kiekot esiin. Toimitus näytti sisällöltään varsin virheettömältä, ja olin kiekkoihin enemmän kuin tyytyväinen, vaikka hieman tehdasrutinoita laakereissa tuntuikin. Saatuani kiekot, olin kuitenkin tuskallisen tietoinen siitä, että minulla ei ollut kiekoille tarkoitettuja tubeless-renkaita! Pahus! Ei muuta kuin verkkokauppoihin taas kerran.
Aikani selailtua päädyin taas Brittein saarten suosittuun Chainreactioncycles.comiin. Maailmanlaajuista luottamusta nauttiva kauppa oli itsellekin tuttu jo aikaisemmista ostoksista, joten valinta oli varsin luonnollinen. Päädyin netin puheista, ja arvioista huolimatta hankkimaan Michelinin Wild Grip'r Advanced Tubeless -kumit.
Taas kerran, rabattia oli mukavasti, eli melkein 50% niin kumeille ei tullut hintaa kuin n. 50 euroopan dollaria.
Valitettavasti crc:n normaaleista toimintatavoista poiketen, kumit eivät tulleet niin nopeasti kuin olisin toivonut. Aikani odoteltua, päätin ottaa yhteyttä heidän asiakaspalveluun, josta vastattiinkin hyvin kohteliaaseen sävyyn, että olen oikeassa ja kumien olisi pitänyt olla jo matkalla minulle. Niinpä he hyvittivät postikulut, ja taas sain arvokkaan opetuksen valittamisen jalon taidon tarpeellisuudesta. Ai että, valittaminen kannattaa aina. Noh, kumit saapuivat parin päivän kuluttua, ja kuten kiekotkin, olivat myös ne varsin hyvässä kunnossa seilattuaan pitkin planeettaa.
 |
| Gripperit kotosalla. Ja heti grillaamassa. |
Vihdoinkin minulla oli kiekot, sekä kumit. Mutta, kuten kaikissa tylsissä ja pitkissä tarinoissa, ei tämäkään ollut tässä. Tarinaan ilmestyi ruma juonne, kuin esinahka kikkelin ympärillä, ja taivas ympärillä synkkeni. Minulta uupui vielä "litku". Tuo legendaarinen neste, joka tiivistää kumit kiekoille, ja puhkeamisen sattuessa, myös paikkaa ne. Ihanaa. Kaikkea ne jenkit keksivätkin. Siispä taas nettiin tutkimaan asiaa. Jostain ulkomailta saa varmaan tätä kermaista nektariinia halvemmalla kuin kotomaasta. Mutta eipä ollutkaan näin. Tutkin läpi monien verkkokauppojen tarjonnan, mutta näytti pahasti siltä, että halvimmalla tätä litkua irtoaisi legendaarisesta Leppäsen pyörästä. Hieman alle litran pönikkä maksaisi ropposet auki 25 jyrgeniä. Siispä Leppäseen kumit tulessa!
Päästyäni paikalle pettämys oli käsinkosketeltavaa, sillä Tahkolle rynnistänyt maastopyöräilijöiden retardilauma oli ostanut putiikin tyhjäksi tästä paljon puhutusta litkusta. Voi itku. Mitäpä nyt sitten eteen? Rahani olivat melkeinpä lopussa, enkä siis halunnut tilata litkua kalliimmalla ulkomailta, enkä varsinkaan halunnut odottaa yhtään pidempään. Tästä johtuen ajelimme Nikkisen pojan kanssa ympäri Lahtea, etsien litkua kaikista paikallisista pyöräkaupoista. Ja voihan perkele sitä pettymystä, se oli kuin olisi nähnyt viattoman valaan poikasen rannalla hengettömänä. Eihän sitä litkua mistään saanut siis.
Loppujen lopuksi tarina kääntyi taas paremmalle tolalle, kuten kaikissa paskoissa amerikkalaisissa komedioissa. Leppäsestä ilmoitettiin, että litkua tulisi taas parin päivän päästä! Wuhuu! Tarina on kuitenkin venynyt ylipitkäksi kuten monet paskat amerikkalaiset komediat, joten leikkaan tässä vaiheessa filmin poikki ja siirrytään tätä seuranneiden ongelmien yli siihen hetkeen, kun oikeasti sain sen litkun vihdoinkin kouraani.
Aikani pällisteltyä litkupurkkia, kiekkoja ja kumeja, päädyin siihen tulokseen, että eihän tämä nyt kovin hankalaa voi olla, ja aloitin asennuspuuhat. Kumit kiekoille, huulille ja litkut sisään. Kuulostaa tutulta jostain muusta asiayhteydestä.. mistäköhän? Hmm...
 |
| Litku heiluu. |
 |
| Kumi huulille. |
 | |
| Litkut annosteltu. Todella tarkasti, eli jälkeenpäin todettuna | väärin. |
 |
| Litkut sisässä. |
Näin, prosessin alku oli varsin yksinkertainen, mutta varsinainen kumin saattaminen vanteelle oikein oli todella vaikeaa. Rengasrautojen käyttökielto kiekoissa ei yhtään helpottanut asiaa. Eipä siinä mitään muuta kuin hihat käärittynä vääntämään. Sormet rutisten, sain homman pakettiin vartissa ja olo oli kuin olisi hakannut sormia pajavasaralla. Sen verran tiukkaan vääntöön ne joutuivat. Tiukkuus oli siis maantiekumin luokkaa, ja kyllähän kaikki tietävät miten hankalaa niitä on saada kiekoille...
 |
| Lopputulemana uudet kiekot ja kumit. Liian vajaalla litkumäärällä. Vittu. Noh, pois en ota. Ihan heti ainakaan. |
Sain siis kumit paikoilleen, ja tämän jälkeen niihin piti vielä saada painetta hyvin nopealla aikataululla. Siispä paikalle sattuneen Antsan kanssa käytiin paikallisella ABC:llä laittamassa ilmaa kumeihin - kunhan olin ensin ajellut ympäri Lahtea etsimässä prestaventtiilille autoventtiiliadapteria - jotta pääsisin laittamaan ne vihdoinkin kiinni pyörääni, ja pääsisin AJAMAAN niillä. Perkele. Eli menimme siis ABC:lle, ja toivoin sormet ristissä, että kumit eivät räjähtäisi pitkin seiniä kun lasken niihin painetta. Näin silmissäni litkun lentävän raoista ja pinnojen aukoista, mutta hei, tämä systeemihän toimi. Mistään ei oikeastaan vuotanut mitään. Uskomatonta.
 |
| Boom. Loppu hyvin, kaikki hyvin. |
Pahus, kiire painaa päälle ja tekstin laatu kärsii tästä seikasta pahasti. Pahoittelut arvon seuraajat, ensi kerralla sitten jotain mielenkiintoisempaa!
